The Land Down Under

Perhe, ystävät, sukulaiset, opettajat, luokkatoverit, tutut, tuntemattomat...

Vaihto-oppilasvuoteni starttaa 30.1.2008 ja siitä eteenpäin pyrin päivittämään tätä silloin tällöin - en voi sanoa, että niin usein kuin mahdollista, koska en tiedä mikä on mahdollista - ja kertomaan kuulumisiani ja ajatuksiani vaihto-oppiluudesta, todennäköisesti melko yleisluontoisesti, sillä en halua ladella henkilökohtaisia asioitani kaikelle kansalle - onhan tämä julkinen journali. Joka tapauksessa kommentointi on erittäin toivottavaa, mutta muistathan kertoa kuka olet (erityisesti silloin, jos sinulla ei ole livejournal-tunnusta, josta voisin sinut tunnistaa). Myös sähköpostit ja kirjeet ovat enemmän kuin tervetulleita, sähköpostiosoitteen löytää profiilistani ja etanapostiosoitteen voit pyytää sähköpostitse.

Hei hei, halataan kun tavataan.

 Eilinen oli kylla taydelline pettymys. Luulin, etta ne ois yrittany kaikkensa et ne paasis tulemaan, kun kyseessa oli kuitenkin yksi niista harvoista kerroista jolloin paastais nakemaan, ennen kuin lahden kotiin. Mutta suurimmalta osalta niista ei herunut edes mitaan hyvia syita poissaoloon.

Yritin siis jarkata itelleni pienet laksiaiset eilen. Kutsuin kymmenen lahinta kaveria, ja tasan yksi tuli. Kiitos Jacob, vaikka ei se kauheesti kylla piristanyt enaa siina vaiheessa kun Kezh illalla joskus kahdeksaan aikaan laittaa viestin, et sori se ei voi tulla. Ja niiden laksiaisten oli siis tarkoitus olla 12-16 aikaan iltapaivalla. Meni kylla usko kaveruuteen eilen, vielakin tekisi mieli pamauttaa niille, etta joo enpa tuukaan keskiviikkona. Heippa ja oli tosi kiva tavata. Ei varmaan tuntuis niistakaan kivalta. Suurin osa kun naytti laskelmoivan sen varaan, et kayn keskiviikkona koululla. Luulin, et olisin naiden viimeisten 7 kk aikana saanut parempia ystavia. Mutta ilmeisesti ne haluu olla mun kavereita vaan sillon ku niille itselleen sopii. Ironista on se, etta sain sielta Safarilta kahdessa viikossa parempia kavereita ku taalta 7 kuukauden aikana, ja mulla on mun safarikavereita tosi kova ikava.

Etta sellaista. Tanaan en siis ole koulussa, enka mene huomennakaan. Perjantai oli mun vika virallinen paiva. Huomenna meen varmaan Cityyn pariksi tunniksi. Pitais ostaa farkut ja kengat ja pari paitaa + laukku ku mun oma on rikki. Ei vaan kuitenkaan viihti kauheasti ostaa, kun ne pitaa kaikki raahata takaisin. Mulla on jo nelja pahvilaatikkoa pakattuna, kolme pienta ja yksi iso. Ja sitten tietty matkalaukku, joka on suurimmaksi osaksi taynna tuliaisia ja suklaata. Laitan sinne niin paljon vaatteita ku paino sietaa, varmaan pari kiloa yritan jattaa tyhjaksi Sydneyta varten. Sitten loput menee aidin matkalaukkuun, se oli jattanyt mulle kivasti tilaa. <3 Tuntuu ihan oudolta, et naan niita jo ylihuomenna!

Muutenki oon tosi iloisella ja jannittyneella mielella palaamassa kotiin. En oo yhtaan surullinen tan elaman jattamisesta, se ikava tulee sit varmaan jalkikateen jos tulee. Kavereitakaan en usko et tulee ihan yhta ikava ton eilisen jalkeen, olin vaan niin pettynyt niihin. Valilla tosin iskee pakokauhu, et miten sita parjaa taas Suomessa. Siella on kylmaa ja markaa ja pimeaa ja pitaa jattaa taa ihana lampo. Toki on ihana nahda Suomi, perhe, sukulaiset, kaverit, koulu ja kaikki muukin. Kavereiden tapaaminen tosin jannittaa ehka eniten sen kulttuurishokin lisaksi. Perhe ja sukulaiset kun pysyy kohtalaisen samana, niiden kanssa suhteet on paljon kiinteempia. Mutta kaverit muuttuu, ja voi olla etta jotku mun kavereista jotka oli kavereita keskenaan silloin kun lahdin, eivat enaa olekaan kavereita. Voi myos olla, etta mina olen muuttunut niin, etten enaa sovikaan meidan kaveriporukkaan. Ja kulttuurishokkihan mulle aika varmasti tulee, varsinkin kun ekan neljan viikon aikana ei ole niin paljon tekemista, kun kouluun menen vasta joulukuun alussa. Aion tosin aloittaa autokoulun niin pian kuin vain suinkin mahdollista. Toita en ehka viitsi hankkia, kun ei mulla niihin riita sitten aika kun koulu taas alkaa. Ma kumminkin kirjoitan englannin jo ensi kevaana, niin kirjoituksillekin pitaa alkaa uhrata aikaa ja ajatuksia. Tuon neljan viikon aikana ajattelin kuitenkin kayda ainakin yhdessa koiranayttelyssa ja aloittaa jonkun uuden harrastuksen. Musta tuntuu, etta tan viimeisen kuukauden aikana oon lihonu jonkin verran. Ikava kylla. Ironista on se, etta saastyin vaihtarikiloilta yli 7 kuukautta, ja nyt sit just ennen ku meen kotiin ni aloin lihomaan. :D Varmaan johtuu siita, ku lopetin kuntosalilla kaynnin syyskuussa, kun jasenyys loppui ja ei ollu mitaan jarkea ostaa uutta kun ei olisi enaa aikaa kaymaan, kun oli loma ja se Safari jne.

Innolla odotan myos sita, kun paastaan aidin kanssa Mallulle viideksi paivaksi heti Suomeen paluun jalkeen. <3 Tehtiin jo suunnitelmia ruokien suhteen ja Mallu lupas tuoda mulle Hilman ja ruisleipaa vastaan kentalle. :b Ekana paivana on siis ohjelmassa pottuja, lihapullia ja salaattia lounaaksi, riisia ja kanaa illalliseksi, sauna ja siiderit palan painikkeeksi ja sitten baariin. :D Seuraavien paivien aikana olisi sitten tarkoitus nahda muutamia sukulaisia ja Elinaa ja ottaa vain ihan rennosti (nukkua jet lag ja krapula pois). Sitten KOTIINKOTIIN. <3

Mut nyt meen kehittaan jotain kehittavampaa tekemista. Ehka meen lenkille karistamaan kaloreita. :D

 Huoh.
Okei, ma tiian mun pitais kertoo teille siita maailman mahtavimmasta vaihtari Safarista keski-Australiaan, mutta kuka voi tiivistaa kaksi upeaa viikkoa muutamaan kappaleeseen? En vain jaksa kirjoittaa pitkaa entrya, ku kohta tuun kuitenki kotiin ja pitaa kertoa samat asiat moneen kertaan uudelleen.

No, kuitenki.
Startattiin siis Safarille Sydneysta 44 vaihtarin (itseni mukaan lukien), kahden ohjaajan, kokin ja bussikuskin kanssa. Matka Ulurulle kesti noin viikon verran, yopyessamme Dubbossa, Broken Hillilla, Woomerassa ja Cooper Pedyssa ennen saapumista Yularan "lomakylaan". Yularassa vietimme kaksi yota ihastellen Ulurun ja Kata Tjutan jylhia maisemia. Teimme myos lyhyen kavelykierroksen Ulurun ymparilla ja osa porukasta teki pienkonelennon Ulurun ja Kata Tjutan ympari. Tietysti myos tuliaisia tuli ostettua kivasti, tuota Uluru tavaraa kun ei tahdo oikein saada Victoria Marketista.
Yularasta matka jatkui Kings Creek Stationin (ja lyhyen kameliratsastuksen!) kautta Alice Springsiin. Hassua, miten keskella-ei-mitaan on niinkin iso kaupunki, 27 000 asukasta. Alice Springs oli erilainen. Viivyttiin siella myos kaksi yota ja tutustuttiin erilaisiin asioihin kuten Royal Flying Doctor Serviceen (erittain mielenkiintoinen ainakin henkilolle, joka haluaa laakariksi) ja School of Airiin. Lisaksi kaytiin Simpsons Gapilla otattamassa ryhmakuva, teetettiin Safari t-paidat, tutustuttiin Alice Springsin keskustaan tuliaisshoppailujen avustuksella ja kaytiin katsomassa upea didgeridoo konsertti/show (haluan nyt ostaa oman didgen ennen ku tulen kotiin, muttei oo mitaan hajua miten saisin sen takaisin Suomeen!).
Alice Springsista sitten palattiin takaisin Cooper Pedyyn, jossa nukuttiin muuten "maan alaisissa", kallioon kaiverretuissa luolissa. Ehka parhain majoitus mita meilla oli koko Safarin aikana! Ja tietty shoppailtiin Australian omia opaaleja. Cooper Pedysta matka jatkui alaspain Port Augustaan, Australian skorpionejen paakaupunkiin. En tosin nahnyt yhtaan, onneksi. Itseasiassa kuolemanvaarallisen elaimiston osalta Safari oli meille aika turvallinen, kukaan ei tullut purruksi vaikka nahtiinkin muutama hamahakki ja jotkut naki myos kaarmeita ja skorpioneja (mina en). Niin, Port Augustasta sitten matkattiin Milduraan, Victoriaan, jossa yovyttiin jokivarrella sijaitsevalla leirintaalueella. Eras ryhmamme jasenista, yksi suomalaisista itse asiassa (en mina), onnistui loukkaamaan itsensa mutta onneksi ei kaynyt mitenkaan pahemmin ja mitaan luita ei murtunut. Milduran jalkeen mentiin Warrnambooliin, meren rannalle, jossa oli aivan hemmetin kylma kuuman paahtavan keski-Australian jalkeen. Australian etelarannikko tiedetaan historiassa aikamoisena haaksirikkojen magneettina, ja kaytiinkin katsomassa aani- ja laservalo show eraan laivan, Loch Ardin, haaksirikosta.
Warrnamboolista lahtiessamme otimme suunnan Great Ocean Roadille, joka on yksi maailman upeimmista teista ikina, maisemien puolesta. Kaikki paikat joissa pysahdyimme valokuvaamaan (lukemattomia) olivat toinen toistaan kauniimpia, enka ole elamassani koskaan nahnyt mitaan kauniimpaa kuin Great Ocean Road aurinkoisena kevat paivana (ja aurinkopaivat on muuten tuolla rannikolla tosi harvinaisia, joten me oltiin todella onnekkaita). Great Ocean Roadia pitkin sitten suunnattiin Melbourneen Safarin viimeiseksi yoksi. Sita ennen kaytiin hieman shoppailemassa Victoria Marketeilla (jotka oli just sulkeutumassa). Illalla sitten toki vietettiin juhlat viimeisen yon kunniaksi, ja myoskin eraan ryhman jasenen 17. syntymapaivan kunniaksi.
Sunnuntaina matkasimme kaikki lentokentalle, jossa oli aika sanoa hyvastit uusille upeille ystaville. Muutama kyynelkin tuli vuodatettua, mutta hyva puoli niissa hyvasteissa on se, etta on varmaa etta ainakin joidenkin ryhman jasenten kanssa tullaan viela nakemaan. Muutaman kanssa viela Australiassa ollessani, loppujen kanssa sitten sita mukaa mita he joskus kotiutuvat vaihtovuodeltaan, viimeiset ensi vuoden huhti/toukokuussa.

Koko retkelta parhaimmaksi muistoksi, upeiden maisemien lisaksi tietenkin, jaavat uudet ystavat. Ihmisia tuli tavattua niin Ranskasta, Japanista, Italiasta, Suomesta, Tanskasta, Saksasta, Sveitsista, Brasiliasta kuin Hollannistakin ja osasta meista tuli niin hyvia ystavia, etta varmasti naemme viela uudestaan. Itse asiassa, olen jo sopinut menevani tapaamaan italialaisia ystaviani ensi kesana ja Saksaakin pitaa kayda kiertamassa heti ensimmaisen tilaisuuden tullen. Eika tietenkaan pida unohtaa muita suomalaisia; Mia, Paivi ja Inari (ja Sivi, toisesta matkaryhmasta), joiden kanssa vietettiin mita hauskimpia hetkia ja satavarmasti tavataan niin pian kuin Inari ja Paivi vain kotiutuvat!

Nain jalkikateen ajateltuna, kun oma vuosi on jo melkein ohitse, taytyy sanoa tuon retken jaavan mieleen todennakoisesti parhaimpana muistona koko upeasta vuodesta. Ja ihmiset myos!

 Jokela 2.
Paasi aika otsikoihin tanne tiistaina, tuo Kauhajoen kouluammuskelu. Ainakin kahdella kanavalla paauutisena, todennakoisesti kaikilla muillakin. Oli aika jarkytys kun oltiin Lindan kanssa syomassa alakerrassa ja valmiina katsomaan leffaa, kun Dennis tulee alakertaan ja sanoo, etta vaihtakaa uutisiin, Suomessa on ammuskeltu jossain koulussa.

Eilen tuli keskusteltua siita parin ihmisen kanssa ja kaikilla oli hirveasti kysymyksia - miksi ne minulta kysyvat kun enhan mina niihin tieda vastauksia. Onneksi on koulusta lomaa, muuten kaikki mun kaverit ja opettajat hukuttais mut kysymyksiin. Toisaalta, lauantaina Safarille, missa varmasti tulee puhetta tasta, kun meita on muitakin suomalaisia siella.

Mutta nyt meen, oon Cityssa taas vaihteeks. Huomenna Emilyn synttarit (oikeesti vasta ens viikol mut kaikki tulee huomen) ja sit illalla Anthean synttaribileet.

 6 viikkoa! Gaah! Eika edes ihan sita. Kohta enaa viisi. Nelja. Kolme. Kaksi. Yksi. NOLLA!
En halua ajatella koko asiaa. Tottakai haluun kotiin ja nahda kaikki kaverit ja perheen ja kaiken. Mutta toisaalta en missaan nimessa haluis tulla kotiin. Voisin vaan olla ja ottaa rennosti, pian. Bilettaa Keziah'n kanssa, se tayttaa 18 pian. Viikko sen jalkeen ku lahden, mika epaonni!

No mutta joo.
Nyt on siis koulujen kevatloma tai jotain. Kaks viikkoo, mulle kolme, koska meen Safarille muiden vaihtareiden kanssa. Perjantai oli Casual Clothes Day koulussa ja oli hassua, kun kellaan ei ollut koulupukua. Tulee oleen ihan outoo Suomes, ku saa taas kayttaa normivaatteita joka paiva. Perjantai-iltana mina, Emily, Bianca ja Linda mentiin Drouiniin, koska Emilylla ja Banxilla oli siella kitaratunti. Drouin on aina vahan plaah, samoin Warragul jonne yleensa mennaan aina kahville, mut kylla se kotona istumisen voittaa. Sita paitsi Banxin ja Emilyn jutut on aina mielenkiintoisia. Lauantaina vaan siivottiin kotona ja kaytiin Big W:ssa vahan shoppaileen. Ostin jotain tarpeellista safarille, mut tarvin viela muutamia juttuja. Sunnuntaina... Oltiin kahdestaan kotona Emilyn kanssa eika oikeestaan tehty mitaan. Sit illalla menin Jannan laksiaisiin. Vahan laimeet ne oli, ku ne year 10 tyypit ei vaan tajunnut et bileissa tanssitaan eika vaan jutella ja oteta valokuvia. :c Eli mina, Keziah, Sam, Annie, Phil ja Chris paadyttiin Keziah'n huoneen lattialle patjalle makaamaan ja jutteleen, mika oli tosin ihan hauskaa. :D Mut sit ku lahdin ja piti hyvastella Janna )se lahtee perjantaina vaihtoon Tanskaan) olin ihan hammentynyt enka tajunnut etten tuu nakeen sita tyttoo pitkaan aikaan, ehka ikina. En tajunnu ees itkee. :o

Tanaan oon Cityssa. Parhaillaan istun Flinders Streetin Gloria Jeans'ssa ja norttaan. Kotona ei oo ollut nettia kuukauteen tai jotain, joten on syytakin nortata. Mut kohta lahden kohti kauppoja ja shoppaileen. Ihan niinku en ois kayttany jo aivan liikaa rahaa ja silti tarvin lisaa. Ehh. No, elanpa sitten loppu lukioajan ainakin niin saasteliaasti ku pystyn. Vaatteitakaan ei tarvi varmaan ostaa maailmanaikoihin.

Huomenna tai keskiviikkona meen Melbourne Show'hun. Riippuen siita kenen kanssa meen. Oli eka tarkoitus menna keskiviikkona ku Emily ja Lucy ja jotku niiden kaverit on menossa, ja Jessican ja Clairen oli tarkoitus tulla kans, mun seuraksi, mut ne onkin menossa vasta illalla, kun Claire on toissa paivan. Ja Keziah on menossa huomenna, joten ajattelin, et jos menisinki huomenna sen kaa. Perjantaina paivalla on Emilyn get together sen synttaripaivaa varten, joka on tosin vasta ens viikolla mut ku kaikki on lomalla sillon, ni se pitaa sen tal viikol. Ja sit perjantaina illalla on Anthean 18-vuotis synttaribileet! Ja sit kiva ku lauantaina pitaa herata aikasin ja lahtee lentokentalle. Lennan Sydneyyn, missa tapaan muut vaihtarit ja sit sunnuntaina startataan safarille! Ja sielta tuun vasta 12.10., eli ei kannata odottaa paivityksia tai meileja tai mitaan noiden kahden viikon aikana. En ota konetta mukaan, ihan niinku keski-Australiassa ois nettiyhteyksia. :D

Mut nyt meen. Shoppaileen!
Terkkuja. :D

Lisaa kuvia kun lisaa aikaa. Kirjasto menee kiinni nyt ja kone lataa kuvia liian hitaasti.
Rakastan teita.
7 vk + risat! <3

Hitto. Aloitin kirjoittamaan tata entrya ja sit painoin vahingossa sellaista nappia nappaimistossa joka vie mut edelliselle sivulle ja kaikki mun kirjoittama teksti katosi. :o No, onneksi olin vasta alussa, eika paljon mennyt hukkaan. Ja taa kone ei edes tallentanut luonnosta.

Anyway. Viimeisen viikon aikana kavin nelja kertaa Ballaratissa katsomassa Royal South Street kisoja. Orkesteri, lyomasoitin soolot, stage band ja sinfonia orkesteri. Yee. Lauantaina juttelin Philin ja Anthean kanssa. Parhaita. :b Eilen taalla oli isainpaiva, ja mentiin lounaalle Brunswickiin ja sitten Cityyn ja yritin etsia vanhojentanssia mekkoa mutten loytanyt. Jatkan etsintoja lomalla joka paiva niin kauan, etta loydan mekon ja kengat. Pitaa myos ostaa vaatteita Safaria varten.

Tanaan koululla on Colours Presentation, ja mahan siis sain Academics. Eli se on vaan sellainen tunnustus joltain alalta (esim. Academics, Music, Sport...) ja sita varten pitaa tehda hakemus ja saada pari opettajaa allekirjoittamaan. Ja jos sut valitaan niin saat pinssin (nailla on paljon pinsseja) ja diplomin. Kasittaakseni. :D Ja naita on kuulemma vaikea saada.
Eli siis koulun jalkeen meen kotiin, pesen mun kouluhousujen lahkeet (ne on mutaiset kun oli Big School tanaan ja kaveltiin footy ovaalin poikki ja oli vahan mutaista) ja puhdistan mun kengat. Sit vaihdan vaatteet ja juoksen keskustaan (kuvainnollisesti tottakai) ja meen maksaan (kai) ainakin osan meidan hotellivarauksesta, kayn sovittaan paria mekkoa Hamer Hallia varten (joka on perjantaina ja meilla on kuulemma tosi hyvat paikat <3) ja sit meen optikolle.\

Eli rahaa kuluu.

Nyt teen jotain.. En tiia mita. Oon koulussa ja vapareilla - eli oon koneella. Kotona ei vielakaan netti toimi, eli joudutte oottaan niita kuvia.

8 viikkoa. (Tai oikeastaan vahan alle, 7 perjantaina).

Okei.
Anteeksi etten ole paivittanyt ikuisuuksiin, mutta syyna siihen on, etta meidan netti lakkasi toimimasta (jalleen) n. viikko sitten, eika se toimi vielakaan. Dennis epailee vian olevan modeemissa, ja sanoi jotain uuden hommaamisesta viikonloppuna. Yay. En malta odottaa. ^_^

Eli viime aikojen kuulumisia. Aloitetaan perjantaista, kun sita ennen ei juuri tapahtunut mitaan mielenkiintoista. Eli perjantaina Choir of Hard Knocks (http://www.choirofhardknocks.com.au/) oli esiintymassa meidan koululla, ja paatin, etta meen katsomaan sita. Mika tarkoitti sita, etta jain koululle suoraan homegroupin jalkeen ja olin siella aina iltaan asti. Yksinaisyydesta tuskastuneena (koska seka Jessica etta Katie meni kotiin ennen konserttia, ei silla etta erityisemmin pidan Katiesta) menin sitten to Music Department (tassa ei oo mitaan jarkea, siis englannin ja suomen sekoittamisessa mutten osaa kirjoittaa luontevasti suomeksi naita asioita ja kaikki mun journalin lukijat ei osaa englantia) ja menin auttaan Music Supporting Committee'a (eli Lindaa ja Robinia) illallisen valmistamisessa sille kuorolle. Oli ihan yli mukavaa, kuten Music Office'ssa aina, ja kaikki on niin mukavia siella. Oli vahan hauskaa, kun olin tekemassa jattisalaatteja ja Mr. Sluice tulee sinne opettajien huoneeseen (mita Music Office siis on) ja sanoo, et musta tulee viela hyva vaimo jollekkin onnekkaalle miehelle ja etta oon erittain naimakelpoinen. :D Erittain imartelevaa (Mr. Sluice on siis yks musiikinopettajista). Sitten myohemmin, kun syotiin barbeque'a Mr. Breen sanoi Lindalle kertoneensa mulle, etta jos tuun Hamer Hall'iin (konserttisali jossa Mowbrayn iso kevatkonsertti pidetaan) niin Junior Orchestra soittaa mulle Finlandian (NE OIKEESTI SOITTAA SEN SIELLA!!) ja voin nousta ylos ja laittaa kaden mun rinnan paalle ja laulaa mukana. :D:D Ja sit se yritti demonstroida mita mun pitaa tehda ja siirsi kattansa pari kertaa ja sanoi 'I can't find my heart' (eli ei loytanyt sydantaan) ja sit Linda sanoo 'Well maybe you don't have one' (eli sanoi et Mr. Breenilla ei ole sydanta) ja kaikki huoneessa menee 'uuuuu' ja sit repee nauruun. Suurin osa oppilaista ja osa oppilaista nimittain on sita mielta, etta Breen on paskiainen. :D Ja oli jotain hauskinta. Ja sit myohemmin, sen kuoron esiintymisen jalkeen, paasin kuvaan Jonathon Welchin kanssa (kuoron johtaja), joka on siis tv-julkkis (yksi Battle of the Choirs tv-ohjelman tuomareista). :D Koko mies on tosin ihan vitsi, ei sita voi oikein ottaa tosissaan.

Lauantaina mun piti menna Jessicalle yoksi, mutta sen sisko (joka menee naimisiin ensi maaliskuussa) oli paattanyt etta lauantai oli just se paiva jolloin niiden pitaa menna katselemaan Jessille morsiusneidon pukua, koska se on siis morsiusneito, eli en voinut menna. No, joku toinen viikonloppu sit. Pelkaan vaan et aika loppuu kesken.

Tulevaisuus. Perjantaina todennakoisesti Lindan veljen luokse kylailemaan. Lauantaina Ballaratiin katsomaan South Street kilpailuja (musiikkikilpailut), joissa meidan koulun orkesteri esiintyy siis nyt lauantai-iltana. Ne on kuulostaa kuulemma ihan kamalilta tana vuonna, mut on ne aina silti parempia ku mitkaan musiikkijutut Haapajarvella. :D Ens viikolla otan vapaata koulusta keskiviikkona ja perjantaina, mennakseni takaisin Ballaratiin katsomaan Emilyn lyomasoitin esityksia (sama kilpailu edelleen) ja Stage Bandia. Ja sit ens viikon lauantaina viela Symphonic Band. Sit enaa pari viikkoa ja Hamer Hall ja sit viikko ja lomaa ja Red Centre Safari ja sit viikoksi kouluun ja sit aiti ja Tuula tulee. Jei. :b Tosin mun tunteet kotiinpaluusta on vahan ristiriitaisia.

Mut nyt meen - oon kirjaston koneella ja olen menossa uimaan. Ja kohta on liian myoha, eli pakko kiirehtia!
LUPAAN laittaa kuvia heti kun kotona taas netti toimii!

PS. Sain A+ mun englannin esseesta.
PPS. Sain Academic colours joka on tosi vaikee saada.
PPPS. Sain erinomaisen idean siita, etta Mowbray ja Haapajarven lukio vois ehka muodostaa jonkinlaisen ystavyyssuhteen.
PPPPS. Ja nyt meen!

Okei. Tassa taas tallaisia pikapaivityksia - meen kohta lukemaan kirjaa (Breaking Dawn, Twilight-sarjan paatososa jonka Jess-maailman-parhain-rakkain-aussiystava-maailmassa-kaikkien-muiden-lisaksi) osti mulle, mun rahoilla tietenkin. :D

Eli kouluhommia on aivan liikaa enka halua tehda niita ja viela vahemman mua kiinnostaa tehda niita, mutta eipa siis huolia. Jotain kai pitaa vasata kasaan viime tingassa, koska ne on palautettavia, mutta muuten - who cares. En oo taalla edes tekemassa seuraavia kokeita joita varten naa opiskelee parhaillaan. :D

Tanaan oli hauska paiva. Jacob tiputti sen lokeron avaimen lounastauolla mutta se ei huomannut sita, joten nappasin sen maasta ja piilotin sen villapaidan alle kauluspaidan rintataskuun. Sitten myohemmin huikkasin Jacobille, etta mulla on jotain joka kuuluu sille ja vilautin sita avainta ja sit laitoin sen takas taskuun. Siina vaiheessa ku Jacob ehti toiselta puolelta puutarhapenkkia mun luo, se ei enaa voinut nahda sita ja sitten se etsi mun kadet ja oli ihan hammentynyt, kun se ei loytanyt sita. :D Sitten aloin kiristaa sita, etta sen pitaa tulla historian tunneille (koska se ei ollut tulossa, koska Australian varapaaministeri Julia Gillard oli tulossa vierailemaan koululle ja Jacob aiko menna tapaamaan ja kuuntelemaan sita) ja lopulta paadyttiin siihen ratkaisuun, etta ma en mene historiaan myoskaan vaan mentiin kysymaan Mr. O'Shean (rehtori) sihteerilta, etta josko makin saisin menna sinne ja olla pois tunneilta, ku oon kuitenki vaihto-oppilas ja se olis sellainen "kerran elamassa mahdollisuus". Ja annoin Jacobille sen lokeron avaimen takaisin.

Eli tanaan tapasin (tai no näin pikemminkin, en ehtinyt esittaytya kun piti juosta koulubussiin, ja han oli kiireinen koko ajan) Australian varapaaministerin, joka on vastuussa maan johdosta silloin, kun paaministeri Rudd on ulkomailla. :) Yksi uusi muisto lisaa.

Nyt lukemaan!!!

PS. Tiian et oon luvannu kuvia jo miljoonaan kertaan mut en vaan saa mitaan aikaiseksi, enka oo viela ees saanu Keziah'lta niita meidan kuvia. :c Mutta laitan niita tanne ehka joskus - tai sit naatte ne viimeistaan ku tuun kotiin. :D

PPS. Enaa 2kk ja 4vkoa ja nyt mua alkaa huolestuttaa taman elaman ja kaupungin (Melbournen) ja naiden ihmisten jattaminen - miten voin parjata ilman niita? Joitakin en tuu enaa koskaan nakemaan - eli taytyy menna juttelemaan Mylesille tassa joku paiva, koska muuten kaduttaa ku meen kotiin, etten koskaan oppinut tuntemaan sita edes vahan paremmin - se on vaan niin uskomaton viulisti. Hitto. Oon vihdoin oppinut rakastamaan taalla oloa. Kauan siina menikin - 6 kk karvistelin koti-ikavassa ja nyt oon vihdoin paassyt yli siita. Mutta tiian et pitaa silti menna kotiin, ja haluankin. Mutta tulee niin ikava naita. Ja kaikki mun kaverit haluais mun jaavan, ja ne aloittaa aina kauheen metelin ku mainitsenkin kotiinpaluun vain sivulauseen sivulauseessa.

Naa on. <3

Viime viikonloppuna oli kivointa ikina. Menin perjantaina suoraan koulusta Keziah'lle ja tutustuin samalla myos hanen pikkusiskoonsa Jannaan, joka on muuten lahdossa Tanskaan vaihtoon kolmeksi kuukaudeksi syyskuun puolivalista lahtien. :) Tapasin myos heidan isoveljensa Joshin seka isan Peterin. Pari tuntia oltiin siis siina Keziah'lla, vaihdettiin vaatteita, suoristettiin hiuksia, syotiin pizzaa, kuunneltiin musiikkia ja silleen. Sitten joskus vasta lahempana kuutta Adriana suvaitsi saapua ja sit kaveltiinkiin joku 10 minuuttia Watergardens'iin. Sielta kaveltiin tien toiselle puolelle KFC:hen syomaan, koska jostain kumman syysta Adriana halus meidan syovan sen tyopaikalla. Eh. Seikkailtiin vahan liikenteen keskella Keziah'n (lausutaan muuten Keisha) kanssa ja pysahdyttiin joka valissa ottamaan kuvia. :D Laitan niita tanne sitten joskus, kun saan ne kuvat eka Keziah'n kamerasta. Illallisen jalkeen mentiin takaisin Watergardens'iin ja shoppailtiin vahan. Keziah'n kanssa valittiin Miralle 18-vuotis synttarilahja (kerrotko sitten, etta mita tykkasit siita, Keziah nimittain haluaa tietaa ku kaytettiin niin paljon aikaa sen valitsemiseen :D) ja nahtiin Leigh ja juteltiin sen kanssa jokunen minuutti. Sit tavattiin Adriana ja Janna (jotka meni moikkaan jotain Adin kaveria ja tuli takas Watergardens'iin vasta myohemmin) ja sit Natashakin tupsahti paikalle ja kaikki oli koossa. Tunnettiin kylla kaikki (mina, K, Adi ja Janna) itsemme ihan maallikoiksi, kun Natasha oli niin laittautunut ja naytti ihan ubernatilta. Tosin se on ehka kaunein ihminen jonka oon koskaan tavannut. Oikeesti. Joka tapauksessa, kaytiin sitten viela Safewaylla ostamassa kaikkea naposteltavaa - leffa kun oli meidan paamaara.

"So do you know Michael who works here?"
"Yeaah..."
later
"Keziah, HIS name was Michael"
"OH MY GOD!!!"
Ja sitten meilla oli hauskaa. :D

Mentiin siis tyttojen kanssa katsomaan Mamma Mia! (OMG) ja sen jalkeen menin takaisin Keziah'lle ja Jannalle ja olin siella yota. Neljalla aamuyolla sen veli tulee kotiin ja alkaa soittaa musiikkia ihan taysilla ja olin silleen et mita hittoa. Aamulla pannukakkuja ja tiramisua. Erinomainen viikonloppu siis. :)

Muuten ollut ihan mukiinmeneva kouluviikko, nyt pitais vaan jaksaa tehda vahan laksyja huomiselle. Ugh.
Eli kuulemisiin!